Viime aikoina olen pohtinut, kannattaisiko minun kasvattaa metsässäni laatupuuta, jotta sitä myydessä minulla tai tilan seuraavilla omistajilla olisi mahdollisuus parempaan hintaan puusta vai panostaisinko metsänhoidossa ainoastaan kuutioiden kasvattamiseen aikaisempaa lyhyemmällä kieroajalla? Tätä pohdiskeluani on lisännyt ajankohtainen keskustelu tukin latvaläpimitan nostamisesta. Lisäksi Luken tutkijan Henrik Herajärven blogi Kuutiokiiman kääntöpuoli, jossa hän toteaa, että ”Laadukkaasta puusta tuppaa olemaan puute” ja ”Todellista resurssiviisautta olisi ymmärtää laadun merkitys. Mistä tahansa moteista ei vuolla vihreätä kultaa”, on myös vaikuttanut pohdiskeluuni.
Metsänomistajana haluaisin panostaa laadukkaan puun kasvattamiseen, mutta tietoa kuinka se tehdään, ei ole kovin paljoa saatavilla. Kaikki tuntemani metsänhoidon ja – kasvatuksen oppaat keskittyvät pääasiassa puuston määrän eli kuutioiden turvaamiseen ja lisäämiseen. Kaivattaisiin enemmän tietoa ja ohjeita siihen, miten metsässä tehtäisiin jo varhain valintoja ja metsänhoidon toimenpiteitä, jotka tähtäisivät ensisijaisesti mahdollisimman laadukkaan puuston kasvattamiseen.
Metsän uudistamisen oppaatkin lähtevät varmistelemaan, että vaikka taimikon ja nuoren metsänhoito laiminlyötäisiin, tulevaisuudessa kuviolla kasvaa riittävästi kuutioita. Mitäpä jos metsänomistaja onkin valmis varmistamaan aktiivisella taimikonhoidolla uudistamisen onnistumisen ja haluaa panostaa laatupuun kasvatukseen alusta lähtien?
Vaikka onnistuisinkin kasvattamaan laadukasta puuta, ei se vielä takaa automaattisesti parempaa hintaa puukaupassa. Löytääkseen ostajan, joka hyödyntää tuotannossa laatupuuta ja on siten valmis maksamaan enemmän puusta, pitää myydessä nähdä jonkin verran vaivaa. Jos metsänomistaja ei ole tarkkana, laatupuu livahtaa helposti puukaupassa ilman mitään erityiskohtelua ja päätyy hakkuiden jälkeen sahalle muiden perustukkien kanssa samaan pinoon. Suomessa on kymmeniä tuhansia hehtaareja pystykarsittuja männiköitä, joista valitettavasti vain osa päätyy laadukkaan mäntysahatavaran raaka-aineeksi.
Omalla kohdallani laatupuun tavoittelussa kokeneet metsurit sekä motomiehet ovat olleet erinomaisia metsänkasvatuksen oppaita viime aikoina, kun olen pohtinut eri käsittelyvaihtoehtojen vaikutuksia jäljelle jäävään puustoon – määrään ja laatuun. Heillä on pitkän linjan näkemys siitä, mitä erilaisista metsikön käsittelyvaihtoehdoista seuraa jäljelle jäävällä puustolle. Joulun alla kiertelin tulevaa harvennushakkuukohdetta erittäin kokeneen motomiehen kanssa. Mietin päivän päälle miten Erkon kokemuksen voisi digitalisoida niin, että mahdollisimman moni metsänomistaja voisi hyödyntää hänen kokemustaan ja tietotaitoaan.
Ymmärrän sahateollisuuden kustannuspaineet kannattavuuden parantamiseksi. Myös meillä metsänomistajilla on haasteena pitää toimintamme kannattavana puun hinnan pysyessä samalla tasolla tai jopa laskiessa silti kustannusten noustessa tasaisesti vuosi vuodelta. Oman kokemukseni perusteella päätehakkuu leimikot kannattaa myydä ostajalle, jolla on intressi saada puusta mahdollisimman paljon sahatavaraa. Sitten harvennusleimikot, joissa tukkia ei ole vielä paljoa, voi myydä myös ostajalle, joka haluaa leimikosta raaka-ainetta lisäksi paperiteollisuudelle. Tämän kokemuksen perusteella on hyvin vaikea ymmärtää, kuinka puukaupan laatuvaatimuksista ja –mitoista esim. tukkien latvaläpimitasta päätettäisiin pääkonttorin hallinnollisella päätöksellä. Kyllä näiden vaatimusten pitää määräytyä markkinoilla ja leimikossa.
Omassa ”Laatua vai kuutioita” – pohdinnassa olen päätynyt siihen, että kuten tähänkin saakka aion jatkaa omassa metsässäni mahdollisimman laadukkaan puuston kasvattamista. Kilpailutan isommat päätehakkuu ja 2-3 harvennushakkuu leimikot entistä aktiivisemmin. Vertailen tarjouksia vielä perusteellisemmin kuin aikaisemmin ja sitten ostajan kanssa, jolla on paras tarjous, käyn vielä läpi puukaupan laatu- ja mittavaatimukset. Mielestäni on tärkeää, että ostaja ymmärtää leimikossa olevan laatupuuta, mikä on syytä käyttää arvonsa mukaisessa käyttökohteessa. Vielä biotalouden arvonlisäketjut eivät näy leimikoissa. Toivottavasti jo lähitulevaisuudessa on ostajia, joiden tuotanto ja osaaminen liittyvät puun monipuoliseen hyödyntämiseen. Silloin se myös näkyy puukauppaa tehdessä.
Eero Mikkola, Puheenjohtaja
Pääkaupunkiseudun metsänomistajat, PKMO ry
Tämä Metsäjuttu on aikaisemmin julkaistu Etämetsänomistaja lehdessä 1/2016 http://www.etamol.fi/etusivu