Ahti Hurmalainen:
Useiden hallituskausien ajan taloutemme on mennyt alaspäin ja positiiviset valonpilkahdukset ovat olleet vähissä. Meidän perinteinen puuhun nojaava vientimmekin on ollut hiljainen vailla mainittavia ulostuloja.
Viimeisten vuosien aikana on kuitenkin metsä,- ja puunjalostusteollisuus löytänyt oman paikkansa yhteiskunnassa. Metsäteollisuudelle on tullut aivan uusia näkymiä ja tänään sen vienti on kasvussa. Muunkin kuin selluloosan osalta.
Jo pitkään on ollut tiedossa viskoosisellun puuvillaa korvaavat ominaisuudet ja sen vienti lähinnä Kiinaan on kasvanut räjähdysmäisesti. Eräässä metsä-alan yrittäjien tilaisuudessa sain nähdä ja kuulla kuinka eräs metsätaloustieteen merkittävä naispuolinen kehittäjä asteli luennoimaan ja hänen kaikki asunsa olivat puupohjaisia. Viskoosisellua saadaan lähinnä koivu ja mäntytukista. Sitähän meillä on.
Puu lääketeollisuuden raaka-aineena ja terveyden lähteenä
Allekirjoittanut oli muutama kuukausi sitten Imatran valtionhotellilla metsäalan yrittäjille tarkoitetussa viikonloppukokouksessa ja seminaarissa. Kokous oli antoisa ja ainakin minulle välittyi viesti, että tulevaisuudessa metsämme muodostavat entistä suuremman osan viennistä, kansantaloudesta ja työllistämisessäkin tulevat näyttelemään suurta roolia.
Perinteisesti koivusta on valutettu näihin aikoihin keväällä vitamiinipitoista mahlaa, joka sopii nautittavaksi vaikka sellaisenaan tai sekoittaa erilaisiin puuroihin ja juomiin. Mahlan juoksutukseen voi ryhtyä kun puu on sulanut ja se kausi loppuu kun silmut tulevat puuhun. Menneinä vuosina mahlaa käytettiin moninaisiin vaivoihin, kuten reumatismiin ja matolääkkeiksi. Mahlassa on runsaasti C-vitamiiniä, joten se oli aikoinaan tärkeä C-vitamiinin lähde. Mahlaa voi käyttää myös ulkoisestikin esim. hiustenpesuun jne. En rupea tässä tarkemmin selostamaan miten mahla valutetaan puista, että Lintuvaaran koivut säilyisivät.
Pakurikääpä
Mahlaakin tärkeämmäksi on muodostumassa Pakurikääpä, joka on koivun ja eräiden muidenkin lehtipuiden lahottajasieni. Yksivuotinen itiöemä kasvaa kuoren alle puun tai sen osan kuoltua. Tätä ennen erityisesti koivussa voidaan havaita lähes mustia, rihmastopahkan aiheuttamia epämuodostumia eli pakureita. Niistä on perinteisesti valmistettu teetä, jota on erityisesti Venäjällä käytetty nautintoaineena ja parannusaineena. Muuten pakurikääpä on merkittävä metsän tuholainen, joka lahottaa lehtipuita käyttökelvottomiksi.
Tätä taustaa vasten on uskomatonta miten pakurikäävän kysyntä on kasvanut rajusti ja sen ympärille on syntynyt runsaasti liiketoimintaa. Erityisesti sen ulkomainen kysyntä on lisääntynyt rajusti. Pakuria on käytetty kansanlääkinnässä 1500 – 1600 luvulta alkaen Pohjois – Euroopassa, erityisesti Venäjällä. Sen on todettu tehonneen vatsavaivoihin, sydän ja maksavaivoihin. Sota-aikana maassamme myytiin kahvinkorvikkeena Paasivaara Oy:n valmistamaa Tikka-teetä jonka ainesosa pakurikääpä oli.
Vuonna 2011 Evira salli pakurin käytön ravintolisänä ja pakurilla on ollut EU:n alueella merkittävä käyttöhistoria. Nykyisellään pakurikääpää on tutkittu erityisesti Aasiassa ja Yhdysvalloissa ja heidän tutkimustulostensa perusteella se soveltuu erityisesti syöpäpotilaiden hoitoon ja syövän ehkäisyyn. Tästä syystä sen kysyntä vientiin on kasvanut rajusti. Voidaan sanoa, että markkinat ovat rajattomat.
Viime vuosina on tullut joitakin yrityksiä, jotka viljelevät pakurikääpää. Käävän viljely vaatii kasvualustaksi elävän puun. Koivun kylkeen porataan noin 5 cm syvä reikä, johon istutetaan ymppi. Näitä voi olla yhdessä koivussa 4 – 5 kappaletta. Korjuukypsäksi pakuri kasvaa 5 vuodessa. Yksi koivu voi tuottaa kahdeksan kiloa pakuria Pakurin hinta vaihtelee 30 €:sta 100,00 € /kilo. Kuivattuna ja jatkojalostettuna sen hinta voi olla jopa 1000,00 €/kilo.
Ennen kuin lähdette mukaan tähän businekseen, niin kannattaa muistaa että mahlan sen paremmin kuin pakurikäävänkään kerääminen metsästä ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Ja niiden keräämisen osalta pitää kysyä metsänomistajan lupa.
Toivottavasti metsän ja puun terveysvaikutteiset ainesosat ja niiden jalostukset luovat meille uusia vientimahdollisuuksia.
Ahti Hurmalainen, Metsänomistaja ja yrittäjä Espoosta, PKMO ry:n hallituksen varajäsen