Otsikon kysymys on vanha, ja syyllisiä on etsitty uutterasti. Esitutkinta on jatkunut 1800-luvun alkupuolelta saakka, joten nyt on aika saattaa epäillyt käräjille, jotta asia saadaan vihdoin ratkaistuksi ja syylliset tuomituksi.
Sahateollisuus
Ensimmäisiä epäiltyjä on sahateollisuus. 1800-luvulla kaivosteollisuus tarvitsi paljon puuta, ja sahat veivät puutavaran sen nenän edestä. Asiantilan korjaamiseksi ryhdyttiin erilaisiin toimenpiteisiin: perustettiin komitea miettimään asiaa jo vuonna 1841, suhtauduttiin nihkeästi höyrysahojen lupahakemuksiin, ja perustettiin Metsähallitus vuonna 1859.
Kustaa Vaasa oli aikoinaan määrännyt, että kaikki metsät, jotka eivät ole yksityistä omaisuutta, ’kuuluvat jumalalle, kuninkaalle ja kruunulle’. (Täällä tasavallassakin on valtion maiden symbolina käytetty kruunun kuvaa.) Kruunun metsiä hallinnoimaan perustetulla Metsähallituksella oli suuri missio: pelastaa Suomen metsät.
Tässä yhteydessä voidaan todeta, että sahateollisuuden osalta syyte on kuitenkin jo vanhentunut.
Talonpoikaisväestö
Muitakin osattiin 1800-luvulla epäillä. Huolestuttiin myös, että talonpoikaisväestö tuhoaa Suomen metsät. Puuta tarvittiin teollisuuden käyttöön, mutta vastuuttomat talonpojat perheineen ottivat metsistä puuta omiin tarpeisiinsa. Huomattava osa puusta kuluikin yksityiskäytössä. Talonpoikaisväestöä on enää nykypäivänä vaikea saada käräjille, joten heidänkin osaltaan on syyte todettava vanhentuneeksi.
Metsäyhtiöt
Metsähallituksesta huolimatta pelko metsien tuhoamisesta kyti edelleen. Vahva epäilys kohdistui metsäteollisuuteen, joilta kiellettiinkin metsien omistaminen. Sittemmin yhtiöt ovat oma-aloitteisesti luopuneet omistuksestaan. Ajoittain tätä huolta esiintyy edelleen, mutta vaikka metsäteollisuusyritykset omistavatkin metsää, ne havittelevat puuta ensisijaisesti yksityisten omistamista metsistä. Näin ollen metsäyhtiöiden osalta syyte on hylättävä.
Luonnonsuojelijat
Luonnonsuojelijoita – järjestöjä ja ihmisiä – ei ole suoranaisesti syytetty metsien tuhoamisesta, mutta tämäkin joukko kuuluu syytettyjen penkille. Heidän syytekirjelmänsä on sisältänyt metsien käytön rajoittamista ja metsien museointia suojelualueiksi sekä metsänhoidon rajoittamista tai kieltämistä. Teollisuus ei saisi tarvitsemaansa puuta, eivätkä yksityishenkilöt saunapuitakaan. Puurakentaminen tyrehtyisi ja kaikki liikenevät pellotkin muuttuisivat vähitellen metsiksi. Asianomaiset kiistävät tämän. On epäilty, että metsät tuhotaan suojelemalla kaikki pöheiköt ja risukot, lisätään lahopuuta joka parantaa tuholaisten elinolosuhteita. Syytenippuun lisätään usein sorkkaeläinten metsästyksen kieltäminen, jolloin osa metsistä joutuisi hirvien ruuaksi. Luonnonsuojelijat siis joutavat metsätuhokäräjille.
Tehometsätalous
Kiistassa metsien suojelusta ei ole löytynyt ilmiselvää vastapuolta, koska kaikki keskustelun osapuolet väittävät olevansa metsien puolella. On kuitenkin löydettävissä – vaikkakin kasvoton ja hahmoton – vastapuoli, jota voidaan nimittää tehometsätaloudeksi. Joukossa on samoja tahoja kuin luonnonsuojelijoissakin: metsäalan tutkijoita, alan järjestöjen edustajia, metsäteollisuuden edustajia ja metsän omistajia.
Tehometsätalouden edustajien asemaa pönkitti vanha metsälaki, joka rajoitti metsänkäsittelymenetelmiä. Avohakkuista on tämän suuntauksen auttamana tullut kirosana, jota monet metsänomistajatkin edelleen kavahtavat. Epäilty on, että tehometsätalouden nimissä hakataan kaikki mitä irti saadaan, pilataan vesistöt ojittamalla metsät, istutetaan kuusta kaikkialle, ja kaiken lisäksi käytetään rankkoja maanmuokkaus- ja korjuumenetelmiä, jotka tuhoavat metsät. Tehometsätalouden edustajat ovat itse nimittäneet itseään ’asiantuntijoiksi’, ja väistelleet syytteitä. Mutta metsätuhokäräjille kuuluvat yhtä kaikki.
Kaupunkilaismetsänomistajat
Asian kuviteltiin jo ratkenneen, kun keksittiin, että metsien tuhoamiseen ovat syypäitä kaupunkilaismetsänomistajat. Pahinta on, että tämä joukko kasvaa jatkuvasti: entistä enemmän metsää joutuu kaupunkilaisten omistukseen. He eivät välttämättä tiedä eivätkä tunne metsiään, eivät osaa tai viitsi hoitaa niitä tai käydä edes paikan päällä. Kaupunkilaiset käyvät töissä ja saavat palkkaa, joten puunmyyntitulot eivät ole heille elintärkeitä. Se, että jotkut kaupunkilaiset hankkivat metsää ihan vaan siksi että metsät ovat kivoja ja metsän omistaminen tuntuu hyvältä ajatukselta, on aiheuttanut kauhunväristyksiä. Lisäksi on syytä epäillä, että moni kaupunkilaismetsänomistaja on kallellaan luonnonsuojeluun, joten koko sakki on pantava syytteeseen viipymättä.
Tuholaiset
Metsiä uhkaavat monet eläimet, sienet ja kasvitaudit. Yleisimmin mainittuja epäiltyjä ovat kirjanpainaja, juurikääpä, hirvet ja kauriit. Uudempiin tuttavuuksiin kuuluvat havununna ja aasianrunkojäärä, Jos joku taho tuhoaa metsiä, niin nämä! Syytteeseen siis joka iikka.
Vanhat, sairaat ja alkoholisoituneet metsänomistajat
Kaupunkilaismetsänomistajien lisäksi on epäilty, etteivät metsiensä lähellä asuvat metsänomistajatkaan aina ole tehtäviensä tasalla. Vanhuus, sairaudet tai alkoholi saattavat viedä voimat, ja metsät jäävät hoitoa vaille. Viittauksia tähän tuhoajaporukkaan kuulee silloin tällöin, mutta toimenpiteisiin ei vielä ole ryhdytty. Metsänomistajien nuorentaminen, ennaltaehkäisevä terveydenhoito ja alkoholihaittojen vähentäminen voisivat toimia, mutta syytetyt ovat hajanainen joukko, joten heidän saamisensa toimenpiteiden kohteeksi ei vielä ole onnistunut. Haastetaan siis koko joukko käräjille.
Kuolinpesien osakkaat
Sitten ovat vielä kuolinpesien osakkaat. Noin joka kymmenes metsänomistaja on kuolinpesä. Osakkaat riitelevät keskenään sen sijaan että myisivät puuta teollisuuden käyttöön, eivätkä saa omistussuhteita järjestettyä. Metsien hoito on retuperällä, ja kun tilanne jatkuu riittävän kauan, kuolinpesän osakkaana on uusia kuolinpesiä. Tällä menolla Suomen metsät tuhoutuvat aivan varmasti. Siis käräjätupaan mars, kuolinpesät osakkaineen.
Ilmastonmuutos
Tämä syytetty ansaitsee oman kohtansa. Uhkakuvat ovat pelottavia: mitä ja millaista metsää Suomessa kasvaa, jos ja kun lämpötila nousee usealla asteella? Tuhoavatko lisääntyvät sään ääri-ilmiöt nykyisinkin kasvavat puut? Mitkä uudet tuholaiset käyvät metsän kimppuun, kun enää ei ole kunnon talvia ja pakkasia, jotka nitistäisivät ne? Ilmastonmuutos aiheuttaa huolta metsänomistajissa ja kaikissa muissakin metsäalan toimijoissa, mutta ketään ei vielä ole saatu syytteeseen. Syytteeseen olemmekin joutumassa me kaikki, jotka viihdymme keskuslämmitysolosuhteissa ja aiheutamme päästöjä matkustamalla ja syömällä: ilmastonmuutos on ihmisten aiheuttama.
Tuomio
Syytekirjelmä on pitkä ja monitahoinen, ja syytettyjen penkille tuotu suuri joukko eri tahoja. Siellä istuvat rivissä kirjanpainaja, juurikääpä ja kaupunkilaismetsänomistaja, luonnonsuojelija metsäteollisuuden lobbarin vieressä. Haastemies säntäilee vielä pitkin metsiä tavoittaakseen ainakin hirven ja kuolinpesän.
Todistajaksi on haastettu metsäntutkimus – onneksi maasta löytyy runsaasti tämän alan tieteellistä asiantuntemusta. Todistaja on vannonut valan ja vakuuttanut puhuvansa totta.
Todistaja on vakuuttanut, että syyllinen on: ei kukaan! Kukaan ei ole onnistunut tuhoamaan Suomen metsiä. Metsissä on nyt puuta enemmän kuin sata vuotta sitten. Yli 10 % metsistä on suojeltu, ja vapaaehtoiset suojelukampanjat ovat saaneet hyvän vastaanoton. Tuholaisten torjuntaan on kehitetty erilaisia menetelmiä, ja metsänomistajia koulutetaan ja velvoitetaan toimimaan siten että eläinten ja kasvitautien aiheuttamat tuhot jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Metsänhoidon menetelmiä on kehitetty monimuotoisuutta suosivaan suuntaan. Kaupunkilaismetsänomistajat ovat osoittautuneet luultua vastuullisemmiksi eivätkä he ole tuhonneet omia, saati muiden metsiä. Ilmastonmuutoksen osalta syyte jää avoimeksi; mutta sehän koskeekin vain – meitä kaikkia.
Katri Myllykoski Kirjoittaja on kaupungissa asuva metsänomistaja ja entinen kuolinpesän osakas
Lähteinä
Parpola, Antti & Veijo Åberg: Metsävaltio. Metsähallitus ja Suomi 1859 – 2009. Edita, Helsinki 2009
LUKEn ja Tilastokeskuksen verkkosivustoja: www.luke.fi ja www.stat.fi
Pääkaupunkiseudun metsänomistajat PKMO ry:n jäsenkyselyn tuloksia. PKMO 2016 https://pkmo.org/yhdistys/jasenet/
Miksi metsien taloudellisia mahdollisuuksia jätetään käyttämättä? – Metsänomistajakyselyn tuloksia. PTT 2017 http://www.ptt.fi/julkaisut-ja-hankkeet/kaikki-julkaisut/miksi-metsien-taloudellisia-mahdollisuuksia-jatetaan-kayttamatta-metsanomistajakyselyn-tuloksia..html