PKMO:n kesäkuun kuudennen päivän retki kulki Pukkilan Naarkoskelta Askolan Rahikon metsiin ja edelleen Vakkolaan Linnankosken maisemiin. Hyvinvointikeskus Onnin (ks. Onni Nurmi) tiloissa kuulimme Naarkosken sahauksen hirtoriaan munaskuitaan myöten perehtyneen Mikko Perttilän intensiivisen esityksen pukkilalaisten elämään kolmisensataa vuotta vaikuttaneen vesivoimasahauksen noususta, kukoistuksesta ja päättymisestä siihen, että sahan korvasi 1960-luvulla lopulta pelkkä voimalaitos. Naarkosken saha oli ajalle tyypillinen vientisaha ja kannatavuus tyypillisen heikko, 1700-luvulta säilyneiden asiakirjojen mukaan 30 %:n luokkaa.
Mikon esityksen jälkeen siirryimme voimalaitokselle, joka oli generaattorin vikaantumisen vuoksi huoltotauolla. Mäntsälän Sähkön (Nivos Energia) omistamaa laitosta esitteli meille avoimen generaattorin vieressä antaumuksella voimalaitosmies Kari Kärpänen. Kumpaakin ansiokasta esitystä ryyditti joukkomme syvällisen asiantuntevat kysymykset ja kommentit.
Voimalaitoksen padon ohittaa EU-varoin rakennettu kalatie. Se turvaa lohen nousun Porvoonjoen latvoille, kun vastaavat, toimivat nousureitit tulee aikoinaan rakennetuksi myös joen alajuoksun padoille.
Voimalaitokselta siirryimme Rahikon kylän metsiin. Niiden käytön historiaa ovat leimanneet väljennyshakkuut. Aluksi hakattiin kysytyin myyntipuu, suurimmat männyt. Sitten kasvatettiin kuusta poimintahakkuin ja vasta 1980-luvulta alkaen metsiä on uudistettu avohakkuin.
Metsien käytön historia, johon kuului myös laidunnus, on johtanut siihen, että vanhat kuusitot ovat suurelta osin tyvilahoisia. Lohdullista on, että kun suureen maannouseman lahottamaan tukkikuuseen iskee kirjanpainaja päättäen sen elämän, ei hinnanlaskua tukin 83 eurosta polttopuun 17 euroon enää tapahdu, kertoi metsiä antaumuksellisesti viimeiset pari-kolmekymmentä vuotta hoitanut mh. Petri Kortejärvi.
Kirjanpainaja on seurannaistuholainen; se iskeytyy tyvilahon, mutta yhä useammin myös kuivuuden heikentämiin kuusiin. Alkuaan terveeseen kuusikkoon se iskeytyy vain, kun kuusikko on hakkuin altistettu suoralle etelästä-lännestä tulevalle paahteelle. Sekä maannousema että kirjanpainaja ja kuivuus rajaavat kuuselle uudistamisen minimiin. Mänty ja raudus sekametsinä on tavoite, josta myös retkeläisille näyttäytynyt hirvi hyötyy.
Viimeinen etappimme oli moraalisista ongelmista kirjoittaneen (Laulu tulipunaisesta kukasta, Hilja Maitotyttö) nuoren kapinallisen ja sittemmin Uusimaa-lehden perustaneen suomalaisuusmiehen Johannes Linnankosken (Vihtori Peltonen) nuoruudenkotimuseo, jossa nautimme yhteistyökumppanimme Op:n tarjoaman mainion iltapalan. Linnaskoskesta laajemmin linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=5gfxNx75sFs
Niin Mikko kuin myös Kari ja Petri, kaikki panivat parastaan ja olivat sydämestään mukana tekemässä retkestämme onnistuneen. Tähän joukkoon kuului myös Heikkilän Marja, Terehtöörin emäntä 36 leivän uuneineen! Heille lämpimät kiitokset onnistuneesta kesäretkestä!
Muistiin merkinnyt Olavi Lyly